maanantai 26. tammikuuta 2015

Huomenna viimeinen tavallinen päivä

Lukioaikana olen

itkenyt koulun vessassa, kiroillut matikan laskuille, nauranut kippurassa, keksinyt kouluhäshtägejä twitteriin, lojunut lattialla tuijotellen lamppua koska se on vähemmän tylsää kuin ruotsin kielioppi, pinonnut koulukirjoja pääni päälle jotta se tieto valuisi paikalleen, tuhlannut post-it -lappuja ja konsepteja, kirjoittanut satoja esseitä, panikoinut miljoonaa asiaa, imitoinut opettajia, lukenut kirjoja, viitannut tuhansia kertoja, saanut uusia ystäviä, käynyt keskiyöllä elokuvissa, riidellyt, sopinut, kirjoittanut kaikki saksan epäsäännölliset verbin lapuille, keksinyt hurjasti periaatteita, unohtanut hurjasti periaatteita, luvannut tehdä verensokeriparannuksen, juonut alkoholia ensimmäistä kertaa elämässäni, saanut synttärilahjaksi helistimen, koukuttunut tumblriin, oppinut uskomattomia määriä asioita, kasvattanut itsetuntoani, pistänyt insuliinia kaveriini, kiukutellut mittarille ruokalassa, kirjoittanut opettajien juttuja muistiin, tehnyt roadtripin Turkuun, käsitellyt ala-astejuttuja, ollut mukana keksimässä mieletöntä määrää insidevitsejä, vastaanottanut tärkeän anteeksipyynnön, itkenyt matikantunnilla, valunut kauemmas kavereista, opetellut suunnistamaan siinä iik-kamalan-isossa rakennuksessa, seurannut Goodmanin rakentumista, kuullut sanan kypsyyskoe tuhat kertaa, tehnyt suullisen tekstitaidon vastauksen muumimukien valinnasta, unohtanut, istunut ravintolassa kolme tuntia, ajanut autoa ilman korttia (5m), istunut ensimmäistä kertaa kaverini auton kyydissä, väitellyt opettajien kanssa, saanut kymppejä ja kutosia, lojunut rannalla, rakentanut lumiukon, kiivennyt katolle, päässyt läpi kuviskurssin, värjännyt hiukseni pinkiksi, oppinut hirmuisesti uusia sanoja, luennoinut tekstitaidon osuuden turhuudesta, ihastunut, käynyt läpi itsetuntokriisejä, opetellut livetwiittaamaan ja harrastanut sitä melkoisesti, tullut paljon tietoisemmaksi ihmisoikeusasioista, isostellut hurjan määrän ihania pikkuisia, puolustanut Taylor Swiftiä ja Nicki Minajia, lähettänyt sähköpostia kansanedustajille, puhunut lavalla puolen koulun edessä, oppinut arvostamaan Renkoa, löytänyt diabetesmemet, koukuttunut lukuisiin tv-sarjoihin, kirjoittanut liian vähän, saanut epämääräisen feministiosani puhkeamaan kukkaan ja tavoittamaan kaiken toimintani, puhunut saksaa oikeiden saksalaisten kanssa, löytänyt Les Misérablesin, rakastunut instrumentaalikappaleisiin ensimmäistä kertaa elämässäni, ollut räjähtämäisilläni luennointitarpeesta, lukenut kirjan englanniksi, käynyt ulkomailla ilman vanhempia, viettänyt kokonaisia oppitunteja pelaten sudokua, moikannut koulututtuja kaupungilla, pitänyt tunnin mittaisen esitelmän, opetellut piirtämään kulmakarvoja, elänyt kokonaisen päivän suklaajätskillä ja vesimeloonilla, tullut täysi-ikäiseksi, tajunnut uudestaan että koulussa voi olla kivaa, kasvanut ihmisenä hurjasti ja silti ymmärtänyt, että matkaa riittää vielä - ja oppinut hirmuisesti maailmasta, ihmisistä ympärillä ja itsestäni.
 
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Huomenna viimeinen tavallinen päivä lukiossa. Sitten enää kokeita, kuunteluita ja kirjoituksia. En ymmärrä. Pelottaa. Helpottaa. Ikävä tulee.
 
Ajatuksenrepaleita lopputyöstä huomenna.